Valmistautuja

Ta-daa, tämä valmistautuja on vihdoinkin raskaana! Kyllä tätä onkin odotettu ja toivottu, kun kaapitkin alkavat pursuilla mitä ihmeellisintä vauvatavaraa ja -vaatetta. Pikku-Main vatsassa kasvaa nyt siis vielä pienempi Mai tai Mike, rippuen ihan siitä, kumpaa sukupuolta jälkikasvulle on siunattu. ;) Alussa vasta ollaan ja tässähän voi käydä vielä vaikka mitä hurjaa, mutta siihen kuitenkin varaudutaan, että ensi kesänä meidän perhe saa kolmannen jäsenen.

En kuitenkaan ajatellut tehdä tästä mitään raskauskuulumisblogia, vaan kirjoittelen tänne edelleen lähinnä muistilistoja ja tietoiskuja itselleni, sekä listailen ja kuvailen noita vauva-aiheisia käsitötäni. Nyt taidan hetkeksi kuitenkin hengähtää ja vaipua joulun viettoon.

Hassua, vaikka nyt kaiken vauvajutun neulominen ja ompeleminen olisi oikeutetumpaa ja fiksumpaa kuin ikinä, ei minkään aloittamiseen oikein osaa tai uskalla (vielä?) ryhtyä. Iiks. Jännitän ja koitan käsittää tätä vielä jonkin aikaa, ja rupean varmaan sitten puuhaamaan vauva-käsitöitä oikein urakalla. :)

Oletteko kuuleet tarinoita siitä, miten "se raskaana oleva tutun tuttu" himoitsi niin paljon savea, että meni raaputtamaan seinästä laastia ja söi sitä? Samoin jonkin toisen alkoi tehdä hurjasti mieli verilettuja, kolmas himoitsi raakaa kalaa ja neljäs rouskutteli pakastimesta jäitä?

Raskauden aikana keho tarvitsee paljon erilaisia rakennusaineita, ja ilmaisee siksi tavallista suurieleisemmin esimerkiksi jonkin mineraalin tarpeen valtavana himona jotain tiettyä makua kohtaan. Tietysti tasapainoisella ruokavaliolla mitään sen kummempia puutostiloja ei pitäisi syntyä, mutta keräsin nyt joka tapauksessa tähän muutamat yeiset himot ja niiden ns. piilomerkitykset, jotta voin jättää sitten sen seinälaastin syömättä, jos joskus tulee sellainen olo (ja ottaa tarvittavan aineen vaikka ravintolisästä)...

• "Nam, savea!" - keho haluaa rautaa
• "Nam, jäätä!" - keho haluaa rautaa
• "Nam, mielettömästi sokeria!" - keho haluaa kromia
• "Nam, pelkkää suolaa!" - keho haluaa erilaisia mineraaleja, etenkin kalsiumia, magnesiumia ja K-vitamiinia
• "Nam, minäpä maistan tuota tupakan tuhkaa..." - keho haluaa erilaisia mineraaleja, etenkin kaliumia

Mainittakoon vielä lisäksi, että

• toistuvat suonenvedot viestivät usein magnesiuminpuutetta
• raskauden aikana tarvitaan tavallista runsaammin myös foolihappoa ja D-vitamiinia
• toisinaan odottaja haluaa muuten vaan syödä jotain tettyä, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään erityistä. Helposti pahoinvoiva voi hyvillä mielin syödä sen hampurilaisaterian jos se kerran on ainoa ruoka mikä menee alas, eikä lihaa tai juustoa ole pakko yrittää syödä jos se alkaa ällöttää.

Kyllä. Jos äidinmaitoa on alkanut alussa tulemaan hyvin, se ei itsestään vähene tai lopu, jos imetyskertoja tai -määriä ei rajusti vähennetä. Ihmiselle on nisäkäslajina ihan luontaista imettää jälkeläisiään jopa muutamia vuosia, joten maidontuotanto pysyy kyllä käynnissä, kunhan maitoa myös käytetään. Maito siis riittää. Joillain harvoilla naisilla voi olla sellaista hormonaalista häiriötä tai rinnan rakenteellista vikaa, joka haittaa maidontuotantoa, mutta tavallisesti maidon riittävyyteen voi hyvin luottaa.

Joskus saattaa tietysti vaikuttaa siltä, että maitoa ei tulekaan tarpeeksi. Vauva onkin yhtäkkiä rinnalla koko ajan ja imee tavallista pidempään - ihan kun se ei saisi nälkäänsä tyydytettyä. Kaikilla vauvoilla kuitenkin tulee normaalisti tällaisia "tiheän imun kausia". Tavallisimmat ajat tihentyneelle imemiselle ovat noin 6 viikon, 3 kuukauden ja 5-6 kuukauden iässä, koska niiden jälkeen vauvalle tulee usein myös kasvupyrähdyksiä, ja vauva ikään kuin "tilaa" lisää maitoa imemällä enemmän. Maidontuotantohan toimii niin, että mitä enemmän imetetään, sitä enemmän maitoa muodostuu.

Toisinaan tiheä imeminen voi johtua myös siitä, että vauva on stressaantunut tai kipeä, jolloin tarvitaan enistä enemmän äidin läheisyyttä ja turvaa, ja äidinmaidon vasta-aineita. Onkin tärkeää imettää kipeää lasta; ihan jo senkin takia, ettei pitkä tauko imettämisessä ainakaan vaikuttaisi maidontuotantoon.

Jos vauvan paino lisääntyy normaalisti (vaikka menisikin ihan omilla painokäyrillään - vauvoja on niin monen kokoisia), pissavaippoja kastuu päivittäin vähintään noin viisi ja vauva vaikuttaa ihan hyvinvoivalta, ei ole syytä huoleen, eikä ainakaan riittävyyssyistä ole mitään syytä antaa vauvalle äidinmaidon lisäksi korviketta tai kiirehtiä kiinteiden ruokien aloittamista.

On tietysti paljon muita syitä, miksi imettäminen ei välttämättä onnistu, kuten imemisoteongelmat ja esimerkiksi herumisrefleksivaikeudet, jotka tietysti vaikuttavat väillisesti maidon riittävyyteenkin... Onneksi niidenkin korjaamiseen auttaa usein puhtaasti tieto ja opastus - ja tietysti kärsivällisyys ja pitkä pinna! :)

Jatkan nyt vielä imettämisestä, kun tästä tuntuu riittävän tätä asiaa. Tällä kertaa pistän muistiin vähän imettämisen jatkamisen hyviä puolia, joita voin joskus sitten lueskella jos meinaa tuntua siltä, että tekisi mieli luovuttaa. :D

Yksinomaan äidinmaito riittää vauvan ravinnoksi sellaiset puolisen vuotta. Ravintoaineiden puolesta voitaisiin pärjätä pari kuukautta pidemmällekin, mutta puolen vuoden iässä useimmilla vauvoilla alkaa olla merkkejä valmiudesta muuhunkin syömiseen: vauvaa kiinnostaa muiden ruuat ja hän haluaa laittaa kaiken suuhunsa, vauva oppii peukalo-etusormiotteen, vauvalle alkaa tulla hampaita, hän alkaa oppia istumaan ja kaikkein suurimpana merkkinä hänen ruokahalunsa kasvaa niin paljon, ettei tiheäkään imetys meinaa riittää pitämään vauvaa kylläisenä. Puolta vuotta aikaisemmin ei useinkaan ole tarve antaa muuta ruokaa, etenkään jos vauva selvästi työntää mössöjä kielellään pois suustaan tai saa ruuista mahavaivoja.

Kiinteiden ruokien ohella imetystä kannattaa kuitenkin jatkaa. Vuoden ikään asti äidinmaidon tulisi olla vauvan ensisijainen ravinnonlähde, ja WHO suosittelee osittaisimetystä jopa kahden vuoden ikäiseksi asti. Ensimmäisen vuoden aikana annetut muut ruuat ovat siis enimmäkseen totuttelua ja maistelua, joten vauvan vatsa kannattaa täyttää suurimmaksi osaksi vielä maidolla. Kiinteiden maistelussa kannattaa muutenkin edetä verkkaisesti, antaa vauvalle yhtä uutta makua kerrallaan esimerkiksi viikon ajan, ja sitten vasta koittaa jotain toista.

Imettämistä kannattaa jatkaa senkin takia, että jos vauva sairastuu tai muuten stressaantuu, on hänellä mahdollisuus rentoutua rinnalla mahdollisimman pitkään ja saada mahdollisimman optimaalista ravintoa parantuakseen. Monesti kipeänä oleva, vaikkapa kuumeinen vauva, imee paljon tiheämmin kuin terveenä ollessaan, ja toisinaan äidinmaito voi olla ainoa ruoka, joka pysyy kipeän muksun sisällä.

Lisäksi on hyvä muistaa, että alle 9kk ikäinen vauva ei vieroitu itsestään rintaruokinnasta! Vaikka vauva joskus ennen tuota ikää lakkoilisi, olisi imemättä ja jopa raivostuisi rinnalla, ovat ne ohimeneviä vaiheita, jotka saattavat johtua esimerkiksi hampaiden tulosta, lapsen stressistä (liian paljon uusia opittuja asioita), äidin stressistä, jostain äidin syömästä, joka saa maidon maistumaan pahalta (lääkkeet, valkosipuli) tai vaikka ikävästä imetysasennosta.

Hmh. Minulla olisi vielä pitkä lista kaikenlaisia kikkoja imetysongelmiin ja muuhun vastaavaan, jotka pitäisi kirjoittaa muistiin. Täytyy ehkä kiskaista tästä aiheesta vielä kolmas postaus.

Imettäminen ei ole vain ravinnon antamista vauvalle, vaan mukana tulevat hellyys, läheisyys ja turvallisuudentunne, jotka auttavat vauvaa kiintymään turvallisesti äitiin ja vahvistavat äiti-lapsi-suhdetta. Hyvä suhde äitiin ja kunnollinen kiintymys ovat avainasemassa vauvan itsetunnon ja perusturvallisuuden kehittymisessä, ja ne vaikuttavat pitkälle elämässä esimerkiksi siiihen, miten hyvin lapsi (ja myöhemmin aikuinen) tulee elämänsä aikana sietämään stressiä, miten hän oppii luottamaan muihin ihmisiin ja niin edelleen. Pieni vauva tarvitsee läheisyyttä ja syliä, ja imettäminen on hirmu hyvä keino tarjota juuri sellaista konkreettista rakkautta, joka on vauvalle hyväksi.

Tietysti ravintopuolikin on enemmän kuin täydellinen. Äidinmaidossa on oikea määrä kaikkia ravintoaineita, joita vauva tarvitsee, se sulaa hyvin herkässäkin vatsassa ja se suojaa monilta infektioilta. Maidon kautta lapsi myös tottuu sopivan hitaasti moniin eri makuihin sen mukaan, mitä äiti syö. Imettäminen kasvattaa vauvan vastustuskykyä ja voi jopa estää allergioiden muodostumista.

Imettäminen tulisi aloittaa niin pian syntymän jälkeen kuin mahdollista. Ihan pientä on imetettävä niin usein kun hän haluaa, jopa yhden - kahden tunnin välein. Maidon määrä kasvaa pikkuhiljaa, ja vaikka se on aluksi aika vähäistä, riittää se useimmiten vauvalle. Kun imettäminen on päässyt vauhtiin, vauva säätelee itse maidon määrää: mitä useammin hän syö, sitä enemmän maitoa tulee: maitoasioissa toimii siis kysynnän ja tarjonnan laki. Imetyksen luonne vaihtelee muutenkin vauvan kasvaessa. Vaikka alkuaikoina illat kuluisivat pitkissä imetysmaratooneissa, voi hetken päästä vauvalle riittääkin vain viiden minuutin tehokas imaisu.

Imetyksen onnistuminen on tärkeää ja sen onnistumista kannattaa edistää kaikin tavoin. Koska suurin tekijä imetyksen sujumisessa on oikea imetysote, kannattaa alkuaikoina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi välttää tutteja ja tuttipulloja, jottei vauva opi väärää otetta. Maidontuotantoa taas edistää se, että äiti on mahdollisimman paljon vauvan lähellä, syö terveellisesti ja etenkin juo riittävästi. Kannattaa myös kokeilla erilaisia imetysasentoja ja tehdä imetysympäristöstä vauvalle mahdollisimman rauhallinen ja turvallinen. Korvikkeen antamista ei oikeastaan suositella, koska se sekoittaa kysynnän ja tarjonnan lain mukaan toimivat rinnat, ja mitä vähemmän imettää, sitä vähemmän maitoa muodostuu, joten jos imettäminen ei jostain syystä onnistu, kannattaa mielummin pumpata äidinmaitoa rinnoista ja antaa se vauvalle esimerkiksi lusikalla tai sopivasta kupista hörpyttämällä. Korvike ei muutenkaan vastaa ihan äidinmaitoa. Hyviä ja terveitä lapsia sillä kasvaa, ja on se tietysti heti toiseksi paras vaihtoehto pienen ravinnoksi.

Imettäminen hyödyttää muuten äitiäkin! Se edistää kiintymystä ja hellyyttä ihan niin kuin vauvankin puolelta, mutta se myös nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja auttaa hävittämään mahdollisia raskauskiloja. Lisäksi imettäminen suojaa äitiä rinta- ja munasarjasyövältä ja estää luiden haurastumista.

Lisätietoa imettämisestä esimerkiksi täältä: Imetystukilista

Löysinpä hauskan, uuden ja vaippahousuihin sopivan langan, joka oli vieläpä tarjouksessa. Novitan Biancaa sai siis 1,50/kerä, joten olihan sitä ostettava, vieläpä kahdessa eri värissä. Se olikin sitten vaikeampi juttu päättää, että millä mallilla siitä neuloisi, jotta hauskan väriset housut varmasti pääsisivät käyttöön. Aloitin ja purin tämän housu-yritelmän itse asiassa kolme kertaa ennen kuin päädyin lopulliseen työhöni, koska silmukkamääriä ja sen sellaisia oli hirmu vaikea arpoa ilman mallitilkkua...

No, nämä ovatkin sitten jotain omaa mallia. Teknisesti näissä on aika paljon Pöpiä ja vähän kestovaippainfon keskustelufoorumilta löytyneitä Tiuhtiksia, mutta silmukka- ja kierrosmäärät ja muut on suunniteltu tuossa tehdessä. Neuloin siis yksinkertaista Biancaa pyörönä ja pehmeästi vitosen puikoilla. Aloitin 56 silmukalla, sileään siirryttäessä silmukoita oli jo 60, tasaisesti sivuille lisäillen oli silmukoita ennen haarakiilan alkua 72 ja haaran lisäysten jälkeen tasan 100, jolloin haarasaumaan jäi silmukoita 15 ja 15, ja molemmille lahkeille 35. Lahkeen pituus on reilut 20cm. Joustimen takia mahdollisesti liian pitkä lahje näyttää kivasti pussittavalta, eikä se ole ollenkaan pahannäköinen käännettynäkään. Käyttäjä saisi varmaan olla ainakin vuoden vanha, ovat nämä sen verran reilut, ja saattaisivat mahtua jopa kaksivuotiaalle.

Näistä housuista tuli ihana pehmeän tuntuiset, koska lanka oli niin mahtavaa, ja koska osasin kerrankin neuloa väljästi ja samalla siististi. Ai niin, lankaa näihin meni tasan kaksi kerää! Loppu riitti juuri ja juuri tuohon vyötärön nyöriin. Aika täsmällistä! ;)

Joskus aiemmin kirjoittelin kauniita ajatuksia ja suunnitelmia siitä, miten kasvattaisin tehokkaasti fyysistä kuntoani nyt ennen raskautta ja sitten sen aikana. Kirjoitin tanssivani ja venytteleväni, ja suunnittelin erilaisten lihaskuntoliikkeiden ottamista mukaan vähitellen, jotta lopulta harjoittelisin vähän kaikkea. Noh, liikuntaharrastuksen ylläpitäminen ei onnistu minulta kovin hyvin. Jaksoin tanssia vielä muutaman viikon, mutta sitten luovuin siitä ja kävin muutaman seuraavan viikon ajan juoksulenkeillä. Sitten jumppailin kotona vähän aikaa, mutta pian olinkin taas oma liikkumaton itseni.

Nyt olen ehkä viisi, kuusi kertaa käynyt joogassa, ja tätä aion ihan oikeasti jatkaa vähintäänkin ensi kevääseen asti (nyt se on maksettukin, joten en millään raaski olla käymättä!). Kävin myös tutustumassa eräällä tanssitunnilla ja olisin tosi kiinnostunut ottamaan siitä kunnon harrastuksen itselleni, mutta opiskelukiireet, rahatilanne ja etenkin etäisyysongelmat tulevat pahasti väliin, ja nyt talven tullen liikkuminen tanssitunnille olisi entistä mahdottomampaa. Siispä, minun fyysinen kuntoni perustuu nyt joogalle ja päivittäisille hyötyliikkumisille kävellen ja pyörällä.

En oikeastaan ole edes suunnitellut mitään parannusta tilanteeseen, koska mieli on ollut nyt niin pahasti varattuna kaikenlaisista opiskelukiireistä selviämiseen. Muutenkin tekee mieli vaan rauhoittua pimeään, olla hiljaa paikoillaan, syödä, rakastaa, lukea, ja odottaa lunta, joulua, raskautta. Liikuntaharrastuksen suhteenkin siis odottelen uutta innostusta, uusia ideoita ja uutta energiaa.

  (www.lunette.fi)

Hei vaan. En ole edelleenkään raskaana, joten minulla on vielä ihan hyvä syy hypettää menkkakestoilua. Olen luullakseni tehnyt täällä jo aika selväksi, että sitten joskus meillä aiotaan yrittää kestovaippailua, mutta tokihan minäkin kestoilen jo nyt.

Näillä tienoin vietetään vuosipäivää. Marraskuussa kolme vuotta sitten otin käyttöön ensimmäisen kuppini, alkuperäiskokoisen (eli isomman) Luneten. Lunette oli helppo valita, koska se oli silloisista vaihtoehdoista kaikkein kivoimman näköinen, se oli ainoa suomalainen vaihtoehto ja se sopi kaikille naisille, sekä synnyttäneille että synnyttämättömille. Se oli riittävän tilava pitkille vaihtoväleille, muttei kuitenkaan liian pitkän mallinen (etenkin jos hännän leikkaa pois), eikä siinä ollut turhan jykevän näköisiä reunoja tai muuta outoa. Lunette osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi ja hihkuin pitkään ihan innoissani, että miten se voikaan olla niin upea, että pitää vuodon sisällään kaikissa tilanteissa, on nopea ja helppo käyttää, eikä silti paikallaan ollessaankaan tunnu miltään!

Hyvin tuo Lunette onkin palvellut nämä vuodet. Olen vaikeuksitta nukkunut ja uinut kupin kanssa ja tullut sen kanssa hyvin toimeen sekä ulkomaanmatkoilla että mökkireissuilla. Yhtä ainutta hiivatulehdusta tai muuta vastaavaa ei kupin aikana ole tarvinnut kärsiä (verraten sitä edeltävään aikaan, jolloin kutina oli ihan arkipäivää) ja muutenkin limakalvot voivat paljon paremmin kuin tamponi-/ ja kertis-aikana. Lisäksi lantionpohjalihakset ovat tosi hyvässä kunnossa, osittain varmasti kupin ansiosta.

Hienointa on tietysti se, että kuppi on edelleen hyvässä kunnossa. Nyt se on ollut käytössä siis kolme vuotta, eli kolmetkymmenetkuudet menkat, eli sellaiset 180 vuotopäivää. Olen pessyt sitä pelkästään vedellä ja desinfionut sen yleensä kerran kuussa kiehuvan veden avulla. Toisinaan lorautan kupinkeittoveteen etikkaa ja satunnaisesti olen hangannut kuppia vaaleammaksi ruokasoodalla. Ilmareiät puhdistan useinmiten vielä erikseen hammastikuilla keittelyn yhteydessä, mutta en tosiaankaan aina. Silti kuppi on ihan toimiva ja materiaali yhä tosi kimmoisaa, ja vaikka silikoni luontaisesti pikkuhiljaa tummuukin, uskon tuon kestävän käytössä vielä pitkään!

Luneten lisäksi minulla on muutama kankainen kestoside, joita kylläkin käytän vain satunnaisesti varulta menkkoja odotellessani tai vuodon viimeisinä tuhrupäivinä, kun kuppi tuntuu jo turhalta. Voisin kyllä hyvin kuvitella käyttäväni joskus kestositeitä ihan kunnollakin, ja esimerkiksi synnytyksen jälkeistä vuotoa varten ajattelin hankkia muutaman lisää. Kertakäyttöiset siteet ja tamponit ovat alkaneet ällöttää jo niin paljon, etten niihin kyllä enää kajoa, yäh.

Eipä tässä auta kuin hymyillen miettiä, miten mahtavia määriä rahaa, ketutusta ja luonnonvaroja tässä on jo tähän mennessä tullut säästettyä.

Harmaata hahtuvaa oli vielä kiva nippu jäljellä kaikkien näiden pöksyneulomusten jälkeen, joten neulaisimpa siitä muutaman imun. Hahtuvaimuja on käsittääkseni kiitelty kovastikin, eikä ihme, jos miettii miten toimiva juttu hahtuva on vaippakuorenakin. Hahtuvavilla imee kosteutta aika hurjasti, kuivuu nopeasti ja etenkin lanoliinitettuna suunnilleen puhdistaa itsensä. Hahtuvaimua voi käyttää myös kuivaliinana ihoa vasten, jolloin se hoitaa luonnollisesti ihoa ja auttaa vaippaihottumaan. Pelkässä imutarkoituksessa hahtuva laitetaan vaipassa mieluiten alimmaksi, jopa sisävaipan ulkopuolelle ihan kuorta vasten, koska kaikessa tehokkuudessaankin se on aika hidas imijä.

Hahtuvaimut pestään samaan tapaan kuin villahousut, eli usein pelkkä tuuletus riittää, mutta tahrat on tietysti pestävä pois, enintään 30 asteessa. Ahkerassa käytössä hahtuva tietysti vähän huopuu, mutta silloin sen kosteudenpitokyky vaan paranee entisestään. Huopunutta imua on kuitenkin entistä tärkeämpi muistaa käyttää vaippakokonaisuudessa ihan ulommaisena.

Neuloin imuja yhteensä kahdeksan. 10cm x 29cm kokoisia tuli kuusi, yhden ison kooksi tuli 10cm x 40cm, ja lopusta langasta tuli yksi söpö ja täsmäkäyttöön sopiva pikkuimu, kooltaan 8cm x 21cm. Koot nyt tietysti ovat vähän sinnepäin, koska hahtuvaimuja on tosi helppo pesun jälkeen venytellä juuri sen kokoiseksi ja malliseksi kuin haluaa (tämän takia neulominen esimerkiksi tiimalasin muotoon voi olla turhaa vaivannäköä, muuten).

Huhhuh, miten riittoisa tuo jättisuuri harmaa hahtuvakiekko onkaan ollut! Kokeilin nimittäin neuloa siitä vielä yhdet villikset, ennen kuin käytän lopun langan hahtuvaimujen neulomiseen, ja ihan hyvinhän tuota vieläkin jäi. Hämmentävää. Nämä uusimmat ovat siis vanhalla tutulla Ottobren kaavalla neulottu, mutta tällä kertaa maltoin kuitenkin tehdä sen isomman koon; pikkuisia villiksiä kun alkaa olla jo vähän liikaakin. Nämä neuloin aika tarkasti ohjeen mukaan, nelosen puikoilla ja yksinkertaisella hahtuvalla. Ompahan nyt vähän kevyemmät villikset sitten isommallekin muksulle.

Tässä alla vielä vertailun vuoksi kuvassa vierekkäin nämä uusimmat ja ne samanlaiset pienemmät pöksyt, jotka esittelin jo aiemmin. Nuo pienet ovat ainakin ihan vastasyntyneelle mitoitetut ja käyvät varmaan jo parin kuukauden jälkeen pieniksi, niin sopisivatkohan nämä isommat sitten jollekin lähemmäs vuoden ikäiselle? Joku 8kk-1,5v haarukka ei varmaan voi osua kovin harhaan. Pehmeästi neulotut joustinneule ja ainaoikeinneule ainakin venyvät aika mahtaviin mittoihin, joten kyllä noiden luulisi olevan aika pitkäikäisiä ja pitkään sopivia.

Mitäköhän suraavaksi? Ainakin seuraavaksi täytyy neuloa tuosta lopusta hahtuvasta niitä imuja buustaamaan näitä kaikki yksisäikeisestä neulottuja kevyitä pöksyjä, mutta sen jälkeen en velä tiedä mihin ryhtyisin.